Kaunistelematon kuvaus muusikko Bill Evansin vaikeasta vuodesta 1961, jota ennen ja jonka jälkeen syntyi maailman parasta jazzmusiikkia.
Heinäkuussa 1961 jazzpianisti ja säveltäjä Bill Evansia kohtasi tragedia: kontrabasisti Scott LaFaro kuoli auto-onnettomuudessa. Tapahtuma vaikutti merkittävästi paitsi Evansin soittokykyyn, myös heroiinin käytön eskaloitumiseen. Ilman veljensä Harryn perhettä ja pakkolepolomaa vanhempiensa luona Floridassa Evans tuskin olisi toipunut takaisin pianon äärelle.
Henkilökuvaksi muusikosta elokuvassa kuullaan alkutekstejä lukuun ottamatta vähäisesti musiikkia. Evansin ehkä kuuluisin kappale, Waltz for Debby, asetetaan hienosti herkkään kontekstiinsa. Muutoin eletään väliaikaa, joka ”joskus kuuluu musiikkiin”.
Grant Geen ohjaamassa, Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisella karhulla palkitussa elokuvassa nähdään välähdyksiä väistämättömästä, jossa kuolee lisää ihmisiä ja lopulta Evans itsekin. Mustavalkoisesta kertomuksen painopisteestä ja väreillä vääristetystä tulevaisuudesta syntyy rikkinäinen melodia, joka kuitenkin kerrotaan harmonisesti päähenkilönsä (Anders Danielsen Lie) kulkiessa kohti seuraavaa luomiskautta.
Elokuvan päälle voi katsella Yle Areena -palvelusta Helsingin Lauttasaaressa vuonna 1970 kuvatun olohuonekonsertin, jossa Evans esittää silloisen trionsa kanssa kolme kappaletta haastattelun lomassa.
Johanna Siik
Ohjaus Grant Gee
Näyttelijät Anders Danielsen Lie, Bill Pullman, Laurie Metcalf, Isabelle Harriet
Maa Irlanti, Iso-Britannia
Kielet englanti
Ikäraja K16
Kesto 102 min
Teema Musiikin voima
Avainsanat Angsti, Festarihitti, Mielenterveys, Musiikki, Perhesuhteet, Suru, Perustuu tositapahtumiin, Elämäkerta
Vuosi 2026
Levittäjä Another World Entertainment
An unvarnished portrait of musician Bill Evans’ difficult year in 1961, before and after which some of the greatest jazz music ever made was created.
In July 1961, jazz pianist and composer Bill Evans was confronted by a tragedy, when bassist Scott LaFaro died in a car accident. The death impacted Evans’s own ability to play music and contributed to his heroin addiction worsening. Without the support of his brother Harry’s family as well as a period of forced rest at his parent’s home in Florida, it is questionable whether Evans would have ever been able to return to playing.
For a biopic of a musician, this film, outside of the opening credits, includes fairly little music. Evans’ best-known song, Waltz for Debby, is beautifully placed in its tender context. Apart from that, we experience an interval, something that also belongs to music.
Grant Gee’s film, which received the Silver Bear Grand Jury Prize at the Berlin International Film Festival, presents us with flashes of the inevitable: more people die, as does, in the end, Evans himself. From the black-and-white focus of the tale and a future distorted by colours is born a broken melody, which is presented harmoniously as the protagonist (played by Anders Danielsen Lie) marches towards his next period of creativity.
After the movie, one can tune into Yle Areena to take in a living room concert filmed in Lauttasaari in Helsinki in 1970, in which Evans and his trio perform three songs in the course of an interview.
Johanna Siik
"},"provider_contact_info":null,"short_description":{"fi":"Kaunistelematon kuvaus muusikko Bill Evansin vaikeasta vuodesta 1961, jota ennen ja jonka jälkeen syntyi maailman parasta jazzmusiikkia.","en":"An unvarnished portrait of musician Bill Evans’ difficult year in 1961, before and after which some of the greatest jazz music ever made was created."},"info_url":{"fi":"http://www.savoyteatteri.fi/fi/tapahtumat/event/C0E0D645B86EC898F0CF3E13AA02F239/Everybody_Digs_Bill_Evans","en":"http://www.savoyteatteri.fi/en/events/event/C0E0D645B86EC898F0CF3E13AA02F239/Everybody_Digs_Bill_Evans"},"@id":"https://linkedevents.api.test.hel.ninja/v1/event/kulke:69888/?format=json","@context":"http://schema.org","@type":"Event/LinkedEvent"}